Näistä näemme Herran työt,
Meistä hän murhehtii muistaa,
Tarpeemme aina edes tuo
Maasta, merestä, puista.
Ihmiset, siis, te iloitkaa:
Ohoh aikaa iloist'!
Weikkosemme, nyt veisatkaa
Herralle kilvan kiitost'.
(Samasta kirjasta kuin edellinen).
Juhana Cajanus.
Syntyi 1655 Paltamossa, jossa isänsä Juhana Cajanus oli kirkkoherrana. Tuli v. 1670 Upsalan Yliopistoon ja sai siellä maisterin arvon v. 1679. Seuraavana vuonna pääsi hän ylimääräiseksi filosofian professoriksi Turun Yliopistoon. Kuoli jo 1681. Muuta ei hänen tiedetä kirjoittaneen Suomeksi paitsi seuraavaa virttä, joka ensi kerran on painettu arkkiveisuna v. 1683, vaan sitten vähän muutettuna otettiin virsikirjaamme.
Katoovaisuudesta.
Etkös ole, ihmis parka, aivan arka,
Koskas itket yli öitä,
Koska suret suuttumatta, puuttumatta
Koukon mustan murhatöitä?
Tapa on vanha tappavalla vierahalla
Luojan laitoksen perähän:
Hyvät, huonot lankoinensa, lapsinensa,
Syöksee, sulloo maan povehen.
Syöksee, haastaa, särkee, sortaa mullaks murtaa
Hirmukourilla kovilla;
Ei ole toivoo toivotuksiss', voivotuksiss',
Parkusuilla pelkurilla.
Parku poijes paneminen, katsominen
Kaiken maailman menoja.
Katso kaikki katseltavat, kuunneltavat, —
Eikö löydy loppuvia?
Eikö kuulu kuolevia, katoovia,
Paitsi ihmisparkaisia?
Tuuless', tähdiss', taivahalla, meress', maalla
Kuolevill' on kumppania.