Älä itke, isä parka,
Waikka kuolon enkel' arka
Tempas poikas talostas!
Älä itke, äiti rukka,
Waikka ilos, onnes kukka
Hautaan vaipui helmastas!
Katala! sun surus, vaivas
Palkitseepi tuolla taivas —
Usko, toivo itkeissäs!
(Maamiehen Ystävä 1845).
Muistokirjaan.
Ajan virta vieree,
Waahtoo vaiheista,
Nautintomme nielee,
Kuohuu kaihoista.
Ystävyys vaan voittaa
Mieleen mustaan koittaa
Muiston makean.
(Maamiehen Ystävä 1845).
Kristiina Maria.
Yli ajan toivon tähti loistaa
Sehän surun sumun selittää!
Wallin.
Usein tarjoo kaiho kättään
Täällä tuonen majassa,
Itku huuhtoo hautamättään —
Rakas, oot nyt rauhassa!
Isän kotoon, tähtitaloon
Sielus riensi sumusta,
Lensi taivaan lumovaloon
Unhomaamme udusta.
Nero, nöyryys, tunto syvä,
Siveys ja suloisuus,
Into hyvään puhdas, pyhä,
Naisen ihme-ihanuus
Hento, hellä vaimollisuus
Silmissäsi säteili,
Wirhetöinkin viattomuus
Koko olos kaunisti.
Wainaa! vielä eläissäsi
Ilon iteet kukoistit;
Mutta hautaan mentyäsi
Kuivuneina karisit.
Kukkasia kylvää kaiho
Sururaidan siimekseen.
Kyyneleistä kasvaa laiho
Toivon täydellisyyteen.