Puro.
Hiljaan läpi laaksosen
Juoksee puro itsekseen;
Aaltoset pois lirittää,
Metsä noita pimittää.
Yhäti hän yksinään
Wieree vierenemistään;
Ei oo sillä kumppanii
Eikä yhtään toverii.
Wiimein tulee matkamies,
Wäsynyt jo kukaties;
Käypi istumaan sen luo,
Mielelläänki siitä juo.
Sitten aatteleepi tuo:
"Taivaallinen isä, suo
Jotta elän hiljaisest',
Niinkuin tämä puro täss'!"
"Olkoon se vaan onneni,
Kaikkein suurin arvoni,
Tehdä hyvää salassa,
Elää hiljaisuudessa!"
(Gottlund'in Suomi 1847).
Aarre.
Muuan ukko makasi
Kuolinvuoteellansa;
Lapset luokseen kutsuupi,
Puhuin kuollessansa:
"Pellossamme ma'annee
Aarre sangen suuri;
Ken sen ylös kaivanee,
Onpi rikas juuri".