Hän on mulle uskollinen, avullinen
Elämäni vaiheissa;
Onpa vielä varallinen, voimallinen,
Auttaa mua kaikissa.
Hänen kasvons on kuin tähti, joka lähti
Tuolta puolen pilvien.
Se on mulle näyttäjänä, käyttäjänä,
Aina taivaan porttihin.
En siis huoli, jos mun täällä surunsäällä,
Täytyy kärsii jotakin;
Ystäväni uottaa tuolla, Toissa puolla,
Auttaa hän viimeinkin.
Koska viimein äänein vaipuu, henkein taipuu
Ystäväni sylihin;
Hän mun saattaa kuolon kautta
Taivaalliseen salihin.
Jos sä tahdot, matkamiesi, kukatiesi
Tietää Hänen nimeekin,
Niin on Jeesus Natsarenus,
Joka uottaa sinunkin.
(Gottlund'in Suomi 1847).
Lempi.
Kun ma kuulin satakielen
Laulelevan ulkona,
Paikalla mun muuttui mielen',
Soisin olla lintuna.
Kun ma näen vainiolla
Lampaan vuonat iloissaan,
Niin mä soisin itse olla,
Elää, niinkuin hekin vaan.
Mikäpäs mun mielein kaivaa!
Mikä luontoin surettaa?
Lempi, se minua vaivaa
Ja mun mieltäin murhettaa.