Josp' oisin, kuin sä
Jo toivoni rannalla vaan,
Sen uuden ja autuaan maan!
Pois, laivvani, laineilla lennä!
Levollepa saat heti mennä.
On maa, meri myös levoton,
Mä mullassa löydän levon.
Mä tuulta anon:
Merellen ehättäisin pois,
Kun tuuli ei tyyntynä ois.
Se muinen puhalteli seiliin,
Nyt kurkisteleksen se peiliin.
Ja Wellamon kasvoja vaan
Hyväilee puhaltimillaan.
Niin yksin kuin sä,
Oi aurinko, myös minä meen
Selällä sinertävän veen.
Lepäät sä omaisten majassa,
Sukuni on Tuonen tuvassa,
Ja nyt mull' ainoana
On miekkani kumppanina.
Noin hiljaan kuin sä
Nukahtava lien minäkin
Mun kultineni verihin.
Jo kasvosi peittyy, perästä
Sun retkesi rientelen tästä.
Sä paistava Päivytär, jää
Hyvästi, suloisesti jää!
(Suometar 1849).
Eerikki Juhana Blom.
Syntynyt 1817, tuli maisteriksi 1840, oli koulu-opettajana ensin
Loviisassa, sitten Kuopiossa. On nyt kappalaisena Sysmässä.
On paitsi muuta suomentanut näytelmät Emilia Galotti ja Minna von
Barnhelm. Hänen pieniä runoelmiansa löytyy Saimassa 1845 ja useammissa
Suomettaren vuosikerroissa.
Savonmaalle.
Kun ma muistan muinoisia
Hetkiäni herttaisia,
Iltoja ikisuloja
Siellä sievässä kylässä
Kallaveden kainalossa,
Kohta sielu siipiänsä,
Levittääpi pyhä lintu,
Niinkuin kokko kohottaikse,
Tullaksensa tuttavainsa
Luokse, Luonnon ja perehen.