Ei istukaan käkömme mandelpuulla,
Ei Laurat meitä kohtaa kirkkoteillä;
Ei ihme siis, jos Pohjolan rämeillä,
Ei soi sonetti Arnolaisen suulla.
Suloinen kuulla kuitenkin tuo oisi,
Ja siitä Suomalainen toivojensa
Tulille uutta kiihoitusta toisi,
Jos kautta noiden laulukahleittensa
Sen kieli, halvaksi havaittu, voisi
Siteistä muista päästä irrallensa.
(Suometar 1854).
Kaarle Martti Kiljander,
Syntynyt Kaavilla 1817, tuli yliopistoon 1838, saarnaajaksi Lapinlahden rukoushuoneesen 1842, Kuopion konsistorion varanotariukseksi 1851 ja varsinaiseksi notariukseksi 1856, Nilsiän kirkkoherraksi 1866.
Hänen suomentamia ovat Stagnelius'en Marttyrat, Nikander'in Taikamiekka, ja Runeberg'in Nadeshda. Paitsi sitä on hän vielä suomentanut pienempiä runoelmia ja virsiä, jotka löytyvät Saima-lehdessä, Suomettaressa ja Pääskyisen pakinoissa.
Merensankarin Laulu.
(Taikamiekan ensimäisen näytöksen ensimäisessä kohtauksessa.)
Jää hyvästi, jää,
Sä Päivytär paistavainen,
Sä kultani koittavainen!
Näen itkeväsi, no väleen
Se heitä! me yhdymme jälleen.
Jos yö jalo Pohjassa on,
Ei aamu oo joutumaton.