— Olen.
— Ja siveysoppia ja jumaluusoppia.
— Olen, isäni.
— Se on erinomaista, — virkkoi isä. — Otapa nyt varsiluuta tuolta tallin ovelta ja lakaise pois pehkujen jätteet tallin edustalta.
* * *
Tunnettu kirjailija Saphir istui kerran täpötäydessä teatterissa. Silloin työnsi joku päänsä hänen olkapäänsä yli nähdäkseen paremmin näyttämölle.
Saphir, joka ei pitänyt oudon miehen tungettelevaisuudesta, otti taskustaan nenäliinan ja tarttui sillä kiivaasti miehen nenään. Tämä vetäytyi säikähtäneenä taapäin.
— Ah, minä pyydän anteeksi, virkkoi Saphir, —minä luulin, että se oli minun oma nenäni.
* * *
Kerran Pariisissa asuessaan oli kirjailija Saphir joutunut ankaraan rahapulaan ja lähettänyt miljoonanomistaja Rotschildille, kun ei muuta keinoa keksinyt, anomuskirjelmän, vaikka ei ollenkaan häntä tuntenut.