— Hyvä, hyvä! — sanoi hän viimein. Minä näen, että toinen on likaisempi, saat mennä.
Kasvot ilosta loistaen poika palasi paikalleen.
* * *
Mark Twainin humoristiset taipumukset ilmenivät jo lapsena. Kerran vei isä hänet puutarhaan ja näytettyään hänelle kukkapenkkiä, joka oli ruvennut kasvamaan rikkaruohoa, kehoitti häntä kitkemään sen.
— Mutta eikö olisi ollut parempi, isä, kylvää siihen rikkaruohon asemesta kukkia? — kysyi silloin vaatimattomasti nuori Mark Twain.
* * *
Siihen aikaan kun Mark Twain kirjoitti sanomalehtiin, tarjosi eräs näyttelijä hänelle viisi dollaria puolesta tusinasta hyviä sukkeluuksia. Mark Twain ei kuitenkaan suostunut tarjoukseen.
— Jos minulta löydetään viisi dollaria, — sanoi hän — epäillään minua niiden varastamisesta; jos taas te alatte lasketella onnistuneita sukkeluuksia, niin arvaavat kaikki, että ne ovat varastettuja.
* * *
Mark Twainia kävivät puhuttelemassa sanomalehtimiehet kaikilta maailman ääriltä. Ei ollut mikään helppo tehtävä haastatella tätä suurta humoristia. Hän ei koskaan päästänyt käsistään tilaisuutta saada tehdä pilaa haastattelijoista.