* * *
Eräillä juhlapäivällisillä piti muuan osanottajista puheen Mark Twainille, mainiten hänen nimensä rinnan Homeroksen, Miltonin ja Shakespearen nimien kanssa.
Vastauspuheessaan suuri humoristi kiitti kunniasta, joka oli tullut hänen osakseen, ja lausui lopuksi:
— Voi minua! Homeros ei ole enää elävien joukossa, Milton on jo kuollut ja Shakespeare makaa haudassa. Minäkin alan tuntea itseni pahoinvoivaksi.
* * *
Ruotsin kuningas Kaarle XV oli 1870 kutsunut Beckaskog-nimiseen linnaansa korkea-arvoisia virkamiehiä sekä muita kansalaisia. Kutsuttujen joukossa oli myöskin monilla valtiopäivillä kunnostautunut, tunnettu talonpoika Sven Nilsson. Hänet valitsi nyt eräs ylpeäntyperä ja aatelisarvostaan pöyhkeilevä nuori upseeri pilansa esineeksi, koettaakseen tällä tavoin olla mieliksi leikintekoa rakastavalle kuninkaalle.
— Kuulkaa, — sanoi aatelismies Nilssonille, — onko totta, ette te nuorena olette ollut kiertokoulunopettajana?
— On kyllä, — vastasi Nilsson, — mutta sitä te, herra kreivi, että ainakaan ole ollut?
— En, hyvä Nilsson, en, mutta kuinka tulette sitä kysyneeksi?
— Muuten vain, sillä siinä tapauksessa te varmaan vieläkin olisitte kiertokoulunopettaja, — oli talonpojan tyyni vastaus.