— Tahdon, varsin mielelläni, herra! — vastasi tyttö, joka käsitti asian leikiksi.
Edisonilla ei kuitenkaan ollut koskaan tapana laskea sellaista leikkiä, ja muutaman kuukauden kuluttua vietettiin häät, jotka toivat suuren onnen mukanaan molemmille aviopuolisoille.
* * *
Omassa tehdaskaupungissaan kulkee Edison työmiehen pukuun puettuna ja seuraa mielenkiinnolla töiden kulkua. Hänen kenkänsä ovat savessa, pukunsa pölyn peittämä ja päässä on vanha hattu. Sellaisessa asussa ei häntä juuri voi erottaa tavallisesta työmiehestä. Kerran sattuikin hauska erehdys.
— Hoi, mies! Mitä te siellä laiskottelette? Eikö teillä ole mitään tekemistä? — huusi muuan työnjohtaja rientäen Edisonin jäljessä.
Edison hymyili, nosti lakkiaan ja virkkoi:
— Hyvää päivää! Minä olen Edison.
Kun työnjohtaja säikähdyksissään sopersi jotakin anteeksipyynnön tapaista, sanoi Edison:
— Ei mitään! Mutta eivät työmieheni sentään ole tottuneet näin epäkohteliaaseen puhetapaan.
* * *