Kuinka suuresti hämmästyikään emäntä, kun hän näki, että herrat asettivat ukon kunniapaikalle pöydän ääreen ja nimittivät häntä professoriksi.
* * *
Kuuluisa suomalainen tutkimusretkeilijä Yrjö Aukusti Wallin sai Arabian-matkallaan monta kovaa kokea. Kerran oli hän pienessä Basran kaupungissa kuolla nälkään. Itse hän kertoo tuosta tapauksesta seuraavasti:
— Minun täytyi kieltäytyä kaikesta, juoda kahvini ja teeni ilman sokeria, panna aikaisin levolle säästääkseni kynttilöitä, välttää kaikkia tuttavuuksia, joista silloisissa oloissa en välittänytkään, käydä tyhjin käsin hedelmäpuotien ohitse, pitää likaisia vaatteita, kun ei ollut varoja pesettää niitä eikä itse pestä niitä ilman saippuaa kuumassa vedessä, pitää pitkää syyhyvää tukkaa päästäkseni suorittamasta parturinrahaa. Itse minun täytyi valmistaa nuuskani, jota kyynelsilmin istuin hieromassa. Kaikkea sitä kurjuutta ja hätää, jota minun oli Basrassa kestäminen, en voi sanoin kertoa.
Siten kului kaksi pitkää kuukautta. Vihdoin tapasi Wallin erään englantilaisen, joka auttoi hänet Bagdadiin ihmisten ilmoille.
* * *
Matias Aleksanteri Castrén oli sen ylioppilaslähetystön puheenjohtajana, joka v. 1839 kävi yliopiston varakanslerille, kenraalikuvernöörin apulaiselle A. A. Thesleffille ilmoittamassa, että ylioppilaat olivat yksimielisesti päättäneet panna toimeen isänmaallisen muistojuhlan marraskuun 9 p:nä, Porthanin sadantena syntymäpäivänä.
Sen johdosta, että ylioppilaskunta oli aikonut viettää juhlan Porthanin muistoksi —, aloitti Castrén puheensa.
— Mutta minä sanon herroille, että ei käy laatuun, että herrat toimeenpanevat juhlia ja kalaaseja: hänen majesteettinsa ei sitä tahdo! — keskeytti varakansleri kiivaasti Castrénin puheen. — Herrat pitäkööt kalaaseja kirjojensa kanssa. Eivätkä herrat saa täällä pitää julkisia kalaaseja ja pilkata opettajiaan.
Castrén koetti parhaansa mukaan puolustautua ja selitti Porthanin suurta merkitystä koko maalle.