* * *
Parhaassa miehuuden iässä, monen tutkimusmatkan vaivat jo kestettyään Matias Aleksanteri Castrén perusti itselleen oman kodin. Puolisokseen hän oli valinnut yhdeksäntoistavuotiaan Sofia Natalia Tengströmin.
Häätilaisuuteen oli Juhana Wilhelm Snellman sepittänyt leikillisen onnittelurunon.
— Ukko Castrén, — sanottiin siinä, — joka kosteudessa ja pakkasessa valvoen ja vaikeuksien keskellä on kirjoittanut 14 kielioppia, on nyt ehtinyt viidenteentoista kielioppiinsa, sen kielen, jota paratiisissa puhutaan, nimittäin rakkauden kielen, jolla voi kirjoittaa väitöskirjaa koko elämänsä ajan ilman sensuuria ja ilman oppituolia.
* * *
Neljäntoista vuoden vanhana Sakari Topelius tuli Helsinkiin valmistuakseen ylioppilastutkintoa varten ja pääsi asumaan J.L. Runebergin luo. Jo ensimäisenä aamuna hänen huomionsa kiintyi ruokasalissa olevaan suureen kirjahyllyyn. Hän otti yhden kirjan käteensä ja alkoi selailla sitä. Se oli Runebergin runoelma »Hirvenhiihtäjät».
Topelius luki kirjaa niin innostuneena, ettei hän nähnyt eikä kuullut, kun Runeberg astui huoneeseen ja kysyi, mitä hän luki.
Topelius punastui korviaan myöten, pani kirjan nopeasti pöydälle ja pyysi anteeksi rohkeuttaan.
Hyväntahtoisesti hymyillen sanoi silloin Runeberg:
— Pidä kirja hyvänäsi, jos se huvittaa sinua!