* * *
Syksyllä 1864 kierteli ja kaarteli Johannes Takanen Viipurin linnan ympärillä, tarkastellen sitä joka taholta. Linnan venäläinen varusväki luuli outoa nuorukaista salaperäiseksi vakoilijaksi ja lähetti sotilaspatrullin ottamaan hänet kiinni.
Takanen sai jonkun aikaa istua värjötellä linnan pimeässä tyrmässä, ennenkuin linnan varusväelle selvisi asia. Sevastopolin kuuluisa puolustaja, kenraali Totleben oli lähettänyt hänet. Ja silloin lensivät ovet auki ja upseerit saattoivat hänet linnan portille asti.
Kenraali Totleben oli Viipurin seurahuoneen isännällä nähnyt ihmeen ihania pieniä puunveistoksia, ja kysynyt heti, kuka ne oli valmistanut. Ja silloin tuotiin Johannes Takanen hänen eteensä. Totleben lupasi nyt antaa hänelle opiskeluun tarvittavat varat, jos hän osaisi veistää puusta Viipurin linnan kuvan.
Kun tuo odottamaton seikkailu oli katkaista Takasen taiteilijauran, antoi kenraali hänelle lupalipun, niin että hän sai tutkia linnaa sekä ulkoa että sisältä ja suorittaa työnsä loppuun asti.
— Hän on suuri nero! — virkkoi Totleben nähdessään sitten leppäpuusta veistetyn linnankuvan.
* * *
Ensimäisen teoksensa esipuheeseen oli Kauppis-Heikki aikonut panna selityksen, jossa hän pyysi anteeksi rohkeuttaan, kun uskalsi julkaista »Tarinoita», joilla hänen mielestään ei ollut mitään kirjallista arvoa.
Kun Juhani Aho tapansa mukaan tarkasti teoksen ennen painattamista, kysyi hän hämmästyneenä Kauppis-Heikiltä:
— Mitä sinä tarkoitat tuolla esipuheella? Minä pyyhkäisen sen joka tapauksessa pois.