— Saattaneehan se jäädä poiskin, — arveli Kauppis-Heikki. — Pidin tosiaankin näitä kertomuksia ala-arvoisina ja olen päättänyt kokonaan lakata niitä kirjoittamasta.
— Miksi lakata? — tiedusteli Aho.
— Kun en kykene enkä joudakaan kirjoittaa mitään arvokasta, niin onhan suoraan tarpeetonta ja lapsellista kirjoittaa tällaista tänä aikana, jolloin ilmestyy joka vuosi useita sellaisia kirjailijoita, joiden esikoisteoksistakin otetaan useita painoksia.
— Anna hirvien hyppiä aitojen ylitse, — nauroi Aho, — niillä on pitkät sääret, tarvitaan täällä lyhyempijalkaisiakin. Ja huomaa vielä yksi asia: ne ovat aikoja sitten lopettaneet juoksunsa ja lepäävät väsyneinä ja kylläisinä jossakin siimeksessä, kun sinä teet vielä taivalta täyttä kyytiä, vaikkakin lyhyemmillä askeleilla.
Kauppis-Heikki totteli nyt kokeneen ystävänsä neuvoa, niinkuin oli totellut silloinkin, kun hän oli ollut renkipoikana samassa pappilassa, jossa Juhani Aho oli ollut »nuorena herrana».