— No, miksi eivät talonpojat valita? — kysyi kuningas.
Valita! Kyllä kai! Ette näy tuntevan olojamme. Onneton se, joka valittaa uskaltaisi. Meillä on vouti, joka omasta mielestään on kuningastakin suurempi herra. Ei, herra hevoskauppias! parasta on kärsiä ja olla vaiti.
Kuningas näytti vaipuvan ajatuksiinsa. Äkkiä kysyi hän kiivaasti:
— Missä asuu talonpoika, jolta kerroit voudin vieneen hevosen?
— Aivan lähellä tässä. Huomenna viettää hänen poikansa häitä lähikylästä kotoisin olevan köyhän tytön kanssa.
— Täälläpäin kuuluu olevan tapana, että morsiuspari ajaa ensin kirkkoon.
—Niin on.
— Missä vouti asuu?
— Eipä hänkään kaukana asu, mutta Herra varjelkoon teitä tulemasta häntä liian lähelle. Passikin pitäisi olla aivan puhdas.
Kuningas hymyili ja sanoi: