— En ole mikään pelkuri, ja, mitä passiin tulee, on sen kuningas itse kirjoittanut.
— Mitä! Kuningas itse! — huudahti majatalon isäntä, — ja minä kun olen luullut, ettei kuningas itse koskaan sellaisia kirjoita.
— Tiedättekö, onko vouti nyt tavattavissa?
— Tuskinpa, sillä huomenna hän lähtee matkoille.
Se mies kulkee kuin ruhtinas.
— Mutta kuulkaapas, isäntä! Sallikaa minun olla morsiusparia kyyditsemässä kirkkoon Teidän sijastanne.
— Hyvin se kyllä kävisi laatuun, jos vain Teillä olisi kirkkotakki, — vastasi isäntä iloisesti. — Mutta tuo teidän harmaa nuttunne ei oikein sovi Herran huoneeseen.
No, vähät siitä, jos takki on harmaa, vai palvellaanko täällä Jumalaa vaatteilla?
Ei, ei, hyvä hevoskauppias, — myönnytteli isäntä. Oikeassa olette!
Mutta minulla on nyt huono hevonen, kun vouti vei paremman.
— Missä on luuskanne?