Karvain mielin isäntä toi hevosensa nähtäväksi. Kuningas silmäili konia ja sanoi sitten tyynesti:
— Myykää hevosenne minulle! Maksan siitä sata tukaattia!
Mi-mitä te sanotte? Mistä teillä niin paljon rahaa on? Ettehän vain ole varastanut?
Älä siitä huolehdi, — sanoi kuningas ja alkoi laskea kultarahoja ällistyneen talonpojan kouraan. Sitten hän lisäsi:
Älä hiiskahda tästä kaupasta kenellekään. Kuningas nousi ostamansa konin selkään ja lähti toteuttamaan suunnitelmiaan.
Muutaman tunnin kuluttua hän astui voudin konttoriin.
— Mitä asiaa? — ärjäsi lihava vouti.
Olisiko herra voudilla vaunuhevosia myytävänä?
Kyllä niitä on, mutta eivät ne ole kaupan sellaisille kuin sinä.
Ymmärrätkö? — kivahti vouti ja näytti ovea.
— Sananen vielä, pyysi kuningas.