— Ulos, minulla ei ole aikaa!

— Siivommalla, siivommalla, ei tässä mitään kiirettä ole! — sanoi kuningas.

Samassa hypähti vouti pystyyn, sieppasi ryhmysauvansa ja alkoi sillä löylyttää vierasta.

— Seis! — ärjäsi hevoskauppias, — minä olen kuningas!

Samassa hän istui jo pöydän ääressä kirjoittamassa Örebron maaherralle.

— Kuulkaapa nyt, vouti! Lupaattehan vaununne morsiusparille häälahjaksi? — kysyi kuningas.

— Lupaan, — änkytti vouti.

— Nyt Örebrohon!

Voudin oli nyt lähdettävä Örebrohon ja annettava maaherralle kuninkaan kirje. Siinä oli kirjoitettuna: »Pane tämä mies torniin neljäksitoista päiväksi vedelle ja leivälle, ettei hänen muuten tarvitse laihduttaa lihavaa ruumistaan.»

* * *