— Jos lähettiläs tulee minun luokseni, niin täytyy hänen sitä varten opetella ruotsia. Minä en aio häntä varten takoa päähäni ranskaa! — vastasi Kaarle ylpeästi kohottaen, päätään.
* * *
Kaarle XII oli kuuluisa henkilökohtaisesta urhoollisuudestaan. Erään venäläisiä vastaan käydyn taistelun aikana hän saneli teltassaan kirjurilleen paraikaa tärkeää kirjettä, kun yhtäkkiä sisään lensi tykinkuula tupsahtaen syvälle maahan kuninkaan jalkojen juureen.
Kirjuri heitti kynän kädestään ja oli vähällä pyörtyä.
— Miksi ette kirjoita? — kysyi kuningas rauhallisesti.
— Pommi, Teidän Majesteettinne! — sai kirjuri vaivoin sanotuksi.
— Mitä tyhmyyksiä, tiuskasi kuningas, — pommilla ja kirjeellä ei ole toistensa kanssa mitään tekemistä. Jatkakaa!
* * *
Eräänä päivänä heinäkuussa 1714 purjehti suomalainen merisankari Niilo Ehrenskiöld tykkialuksellaan pienen laivueen seuraamana Ahvenanmaan saaristossa, kun venäläinen laivasto yliamiraali Apraksinin johdolla yllätti hänet. Ehrenskiöldillä ei ollut mitään apua odotettavissa. Hän vetäytyi pieneen kapeaan salmeen, niin että tykkialus joutui keskelle ja sen kummallekin puolelle kolme kaleeria. Ehrenskiöld tiedusteli vielä miehiltään, antautuisivatko he vai puolustautuisivatko viimeiseen mieheen. Yksimielisesti päättivät he taistella isänmaansa ja kunniansa puolesta.
Hetken kuluttua saapui Apraksinin lähetti ja kehoitti Ehrenskiöldiä antautumaan.