— Ei kuningas ole uskonut minulle laivoja sitä varten, että minä niitä kenelle tahansa lahjoittelisin, — vastasi Ehrenskiöld.
Kova taistelu syntyi. Kolmannen rynnäkön jälkeen voittivat venäläiset.
Ehrenskiöld oli haavoittunut. Tiedottomassa tilassa hänet vietiin vankina venäläiseen laivaan.
Siellä hän joutui itse tsaari Pietari suuren huomion esineeksi. Kun Ehrenskiöld jonkun ajan kuluttua tuli tajuihinsa, kumartui keisari hänen ylitsensä ja suuteli haavoitetun sankarin otsaa. Sitten hän antoi määräyksiä sairaan hoitamisesta. Ehrenskiöldin hämmästys oli kuvaamaton.
Kun Ehrenskiöld parani, otti tsaari hänet mukaansa Moskovaan, esitytti hänet senaatille ja pyysi palkintoa siitä, että oli vanginnut niin uljaan sankarin.
Oltuaan seitsemän vuotta vankina pääsi Ehrenskiöld 1721 tehdyn rauhan johdosta vapaaksi. Tsaari koetti mitä houkuttelevimmilla tarjouksilla saada hänet palvelukseensa, mutta turhaan. Samalla kun tsaari antoi Ehrenskiöldille lahjaksi kallisarvoisen rasian, lähetti hän Ruotsin kuninkaalle kirjeen, jossa hän lämpimin sanoin kiitti Ehrenskiöldin uljuutta.
* * *
Rakennettuaan Pietarin kaupungin suolle Nevajoen suuhun monen monituisen ihmishengen hukalla kysyi Pietari suuri hovinarri Balakirevilta, mitä kansa sanoo uudesta pääkaupungista.
— Hallitsijani! — vastasi tämä tsaarille, joka hyvillään odotti mairittelevia lausuntoja, — kansa sanoo:
»Ensinnäkin meri, sitten vielä veri, kolmanneksi märkä suo, neljänneksi voihke tuo.»