Eräänä talvisena pakkasyönä kulkiessaan tavan mukaan ohueen kesäpukuun puettuna erään vahtisotilaan ohi hän kysyi tältä:
— Montako tähteä on taivaalla?
— Heti kohta lasken ne, Teidän Ylhäisyytenne, — vastasi sotamies. —
Yksi, kaksi, kolme… sata… kaksisataa… tuhat…
Suvorov odottaa odottamistaan ja pakkanen kiihtyy. Vihdoin tulee Suvoroville niin kylmä, että hänen täytyy poistua, ensin kysyttyään sotilaan nimeä. Seuraavana päivänä koroitettiin sotamies aliupseeriksi ja Suvorov virkkoi:
— Hän voitti minut kekseliäisyydessä.
* * *
Kenraali Suvorov rakasti täsmällisyyttä ja vaati sitä myös kaikilta käskynalaisiltaan.
Kerran hän päästi adjutanttinsa lomalle. Kun loma oli loppunut, kyseli hän adjutanttiansa, mutta tämä ei ollut vielä saapunut.
Kun adjutantti vihdoin myöhästyneenä saapui, oli hänen ensimäinen kysymyksensä:
— Missä on Suvorov?