— Uimassa, — vastattiin hänelle.

Adjutantti kiiruhti juhlapuvussa meren rannalle. Suvorov oli jo vedessä, kun hän näki adjutanttinsa tulevan. Tahallaan hän alkoi silloin edetä rannasta. Adjutantti arvasi, että Suvorov aikoi tehdä hänelle kepposen ja astui vaatteet päällä veteen. Suvorov kahlasi etemmäksi, kunnes seisoi kaulaansa myöten vedessä. Adjutantti tuli hänen luokseen ja pyysi kunniaa tehden menettelyhän anteeksi. Suvorov vastasi:

— Täytä täsmällisesti päällystösi määräykset, niin ei sinun tarvitse juhlapuvussa uida meressä!

* * *

Kun venäläinen kenraali Suvorov oli haudattava, kantoivat kaartilaiset hänen kirstunsa luostarikirkkoon. Mutta ovi oli liian kapea, kirstu ei mahtunut ovesta sisälle. Munkit sanoivat silloin kantajille:

— Takaisin!

Mutta vanhat soturit, jotka kantoivat rakastetun päällikkönsä ruumista, sanoivat:

— Suvorov ei koskaan peräydy!

He tunkivat kaikin voimin, oven pihtipielet murtuivat ja kirstu tuotiin kirkkoon.

* * *