— Minä olen korpraali, — vastasi tämä.
— Minä olen Yrjö Washington, — sanoi silloin upseeri, — tahdon keskustella myöhemmin teidän kanssanne tästä asiasta.
* * *
Yrjö Washingtonilla oli sihteeri, joka puolusti myöhästymistään sillä, että hänen kellonsa oli jälessä.
— Silloin täytyy joko teidän hankkia itsellenne uusi kello tai minun uusi sihteeri, — virkkoi Washington, joka kaikissa oloissa pani suurta painoa täsmällisyydelle.
* * *
Matkustaessaan nuorena kirjaltajana Filadelfiasta Bostoniin Benjamin Franklin pysähtyi erääseen majataloon, jonka isäntä oli kuuluisa uteliaisuudestaan. Tuskin oli vieras istuutunut illalliselle, kun jo isäntä alkoi ahdistaa häntä kysymyksillään.
Franklin tiesi, että vastatessaan yhteen kysymykseen hän vain yllyttää isäntää tekemään kaksikymmentä uutta kysymystä, ja pyysi senvuoksi saada nähdä hänen vaimoaan, lapsiaan ja palvelijoitaan.
Kun kaikki olivat koolla, nousi Franklin seisomaan ja lausui leikillisen juhlallisesti:
— Hyvät ystävät ja kylänmiehet! Lähetin noutamaan teitä antaakseni teille tiedot itsestäni. Nimeni on Benjamin Franklin, olen kirjanpainaja, yhdeksäntoista vuotias, asun Filadelfiassa ja olen matkalla Bostoniin. Lähetin hakemaan teitä kaikkia, jotta, jos haluatte vielä tarkempia tietoja, voitte kysyä ja minä vastaan, jonka jälkeen toivon saavani syödä illalliseni rauhassa.