Italialaisen luonnontutkijan Luigi Galvanin vaimo oli sairastunut ankaraan tautiin. Lääkärit määräsivät hänelle annettavaksi sammakoista valmistettua keittoa.
Professori Galvani päätti tehdä työtä käskettyä. Hän pyydysti kymmenen sammakkoa, puhdisti ja nylki ne huolellisesti, kiinnitti niiden selkäytimeen kuparilangan ja ripusti ne päivänpaisteeseen kuivamaan asuntonsa parvekkeen rautaiseen aitaukseen.
Mutta silloin muuan vähäpätöinen seikka keskeytti hänen ruuanvalmistuksensa. Hän huomasi, että joka kerta kun sammakoiden takaraajojen lihakset koskettivat rauta-aitausta, nytkäyttelivät sammakot sääriään aivan kuin olisivat olleet eläviä.
Tämä pieni tapaus pani hänet miettimään. Ja hän tuli siihen johtopäätökseen, että sammakon ruumis toimii samalla tavoin kuin Leydenin pullo. Hermot ja selkäydin vastaavat sisäistä metallipäällystää ja lihakset ulkopuolista. Kun ne joutuvat metalliseen yhteyteen keskenään, tapahtuu sähköpurkaus, jonka johdosta raajat liikahtavat.
Samalla kuin Galvanin vaimo sai sammakkokeittonsa ja tuli terveeksi, tuli Galvanista siten maailmanmainio n.s. galvanismin eli kosketussähkön keksijä.
Galvanin maanmies Alessandro Volta kehitti Galvanin keksintöä edelleen ja onnistui kokeillaan saamaan aikaan pysyväisen galvaanisen sähkövirran rakentamalla n.s. Voltan patsaan, joka ihastutti Napoleonia niin suuresti, että hän antoi Voltalle 6.000 frangin palkinnon ja kreivin sekä Italian kuningaskunnan senaattorin arvonimen.
* * *
Yhdysvaltojen vapaussodan aikana koettivat muutamat sotamiehet raivata tieltä suurta puuta. Muuan nuori korpraali seisoi toimetonna vieressä ja kehoitti sotamiehiä tarttumaan lujemmin kiinni ja ponnistamaan kovemmin, mutta hänen kehoituksensa olivat turhia.
Hetken kuluttua saapui paikalle korkeampi upseeri, joka heti laskeutui hevosensa selästä ja ryhtyi auttamaan sotamiehiä. Kun puunrunko oli saatu poistetuksi tieltä, kysyi upseeri korpraalilta:
— Miksi ette auttanut sotamiehiä?