Mutta jonkun ajan kuluttua vingahtaa halki ilman tuollainen »kuusenkäpy» ja tunkeutuu hänen otsaansa. Kovasta verenvuodosta huolimatta Döbeln jatkoi taistelua. Vihdoin hän kuitenkin sortui maahan, huudahtaen:
— Lähden pois kuolemaan, mutta älkää millään ehdolla päästäkö noita roistoja tänne!
Döbeln ei silloin kuitenkaan vielä kuollut. Sankarimaineensa hän saavutti vuosien 1808—1809 sodassa. Otsalla hänellä oli silloin haavan kohdalla musta nauha.
— Mustanauha on mukana, — oli sotamiesten tapana sanoa, — silloin käy kaikki hyvin!
* * *
Eräs sotamies toi Napoleonille sanan niin suurella kiireellä, että hänen hevosensa aivan lähellä päämäärää kaatui kuoliaana maahan. Napoleon kirjoitti vastauksen, antoi sen lähetille ja käski hänen nousta oman hevosensa selkään.
Sotamies katseli komeaa, välkkyvävaljaista ratsua ja sanoi:
— Ei, kenraali, tämä hevonen on aivan liian komea halvalle sotamiehelle!
Mutta Napoleon vastasi:
— Ei mikään ole liian komeaa ranskalaiselle sotamiehelle!