* * *
Yöllä Arcolen taistelun jälkeen Napoleon valvoi vielä kauan. Toiset nukkuivat jo uuvuttavan, pitkällisen ja verisen taistelun jälkeen, kun Napoleon lähti kierrokselleen tarkastaakseen leiriä ja sen ympäristöä.
Sattumalta hän kohtasi vahtisotamiehen, joka oli nukahtanut vartiopaikalleen. Napoleon otti silloin varovaisesti kiväärin vahtisotilaan kädestä, nosti sen olalleen ja asettui vartiopaikalle.
Kahden tunnin kuluttua tuli korpraali sotilaineen vahdinvaihdokseen ja herätti nukkuvan sotilaan. Hän hämmästyi kovin, kun hän huomasi, että nuori upseeri oli asettunut hänen paikalleen! Mutta hämmästys muuttui kauhuksi, kun hän tunsi ylipäällikkönsä.
— Kenraali! — sai hän vihdoin sanotuksi, — minä olen mennyttä miestä!
— Et suinkaan! — virkkoi Napoleon rauhoittavasti — ole huoleti, toveri! Ei ole ihmekään, jos kunnon soturi uinahtaa ankaran voimainponnistuksen jälkeen. Mutta seuraavalla kerralla saat valita toisen paikan lepoasi varten.
* * *
Wagramin taistelun jälkeen Napoleon tarkasti tykistöä. Muuan nuori tykistösotilas istui parhaillaan tykinjalustalla piirtäen taistelusta saamiaan vaikutuksia. Tarkastuspäällikkö yllätti hänet ja lausuen paheksumisensa hyödyttömästä työstä näytti Napoleonille kotkaa, joka siivet levällään oli lentoon lähdössä. Keisari tarkasti mielenkiinnolla taiteilijan luonnosta ja kääntyi sitten hänen puoleensa kysyen:
— Oletko jo kauan harjoittanut tätä taidetta?
— Teidän Majesteettinne, sain kolmannen palkinnon eräässä suuressa kilpailussa, — vastasi tykistösotilas.