— Olen tyytyväinen työhönne. Sananne olette pitänyt,— sanoi Napoleon.
Mitä tahdotte paidastanne?
— Kahdeksantoistatuhatta frangia, — vastasi mestari vapisevin äänin.
— Liian vähän! — huudahti keisari. — Menkää rahastonhoitajan luo ja pyytäkää häneltä kolmekymmentäkuusi tuhatta! Hyvin olette kestänyt mestarikokeen!
Oivalliseen teräspaidan omistajana Napoleon lausui sittemmin tunnetut sanansa:
Ei sitä kuulaa vielä ole valettu, joka minut kaataa.
* * *
Erfurtissa v. 1808 neuvotellessaan Aleksanteri I:n kanssa eräästä riitakysymyksestä Napoleon heitti kiivastuneena hattunsa lattialle ja alkoi sitä tallata jaloillaan.
Aleksanteri katsoi häntä hymyillen ja virkkoi tyynesti:
— Te olette kiivas, mutta minä taas olen itsepäinen. Viha ei vaikuta minuun ollenkaan; mutta puhelkaamme ja neuvotelkaamme, muuten minä lähden pois.
Näin sanoen Aleksanteri lähti ovea kohden. Napoleon kutsui hänet takaisin ja sitten he taas keskustelivat kaikessa rauhassa.