— Luetteko usein tätä kirjaa?
— Joka päivä, Teidän Majesteettinne!
— Mihin asti olette päässyt?
— Matteuksen evankeliumiin, Teidän Majesteettinne!
Aleksanteri tahtoi antaa postinhoitajalle tunnustuksen ahkerasta raamatun luvusta. Huomattuaan sopivan hetken tulleen hän pisti kenenkään näkemättä kirjan lehtien väliin Matteuksen evankeliumin loppuun viidensadan ruplan paperirahan.
Muutamien viikkojen kuluttua keisari pysähtyi paluumatkallaan samalle postiasemalle. Hän tunsi heti postinhoitajan ja muisti tapauksen. Sen tähden hän kysyi postinhoitajalta, lukiko tämä yhä edelleenkin raamattua.
— Kuinkas muuten, Teidän Majesteettinne!
Ja missä asti olette nyt?
— Luukkaan evankeliumissa.
Kirja oli pöydällä entisellä paikallaan. Keisari avasi sen. Viidensadan ruplan paperiraha putosi pöydälle.