— Mutta suokaa anteeksi, — huomautti Turgenjev, — eihän se ole Goethen kirjoittama, vaan Schillerin.
— Schiller tahi Goethe, — vastasi Hugo, — se on yhdentekevää. Lukematta heidän teoksiaan tiedän vallan hyvin, mitä Goethe sanoo tai on voinut sanoa, ja mitä Schiller on kirjoittanut.
* * *
Eräs kustantaja saapui kerran Viktor Hugon luo ja pyysi kirjailijalta lupaa hänen valittujen teostensa julkaisemiseen korukantisena painoksena. Mutta tuostapa loukkaantui kuuluisa kirjailija ja ärähti:
— Vai valittujen teosten! Se kai merkitsee sitä, että toisia pidetään suuremmassa ja toisia pienemmässä arvossa. Minun teokseni ovat kaikki yhtä hyviä, ei niissä ole parempia eikä huonompia; ne muodostavat kaikki yhdessä ehyen kokonaisuuden.
Ja saattaessaan kustantajan ovelle hän lisäsi:
— Ei, se on suorastaan mahdotonta! En ymmärrä, kuinka päähänne on pälkähtänytkään tuollaista!
Karkoitettu kustantaja rohkeni vielä huomauttaa:
— Mutta sellaisia valikoimiahan on julkaistu monen kuuluisan kirjailijan teoksista…
Victor Hugo oli jo avannut oven, ja ennenkuin kustantaja oli saanut puhutuksi asiansa loppuun, paukahti ovi kiinni hänen takanaan.