Ja linnoituksen portit lensivät auki kansallissankarin edessä.
* * *
Ranskan sotajoukkojen saapuessa valloittamaan Roomaa, piti Garibaldi miehilleen siellä seuraavanlaisen hyvästijättöpuheen:
— Sotilaat, te, jotka minun kanssani olette jakaneet kaikki vaarat ja vaivat taistellessanne isänmaan puolesta, te olette korjanneet satoisan kunnian! Te kaikki, jotka nyt tahdotte minun kanssani jakaa maanpakolaisuuden vaikeudet — kuulkaa, mikä teitä odottaa: päivällä helle ja jano, yöllä vilu ja nälkä. Ken seuraa minua, hänelle minulla ei ole muuta tarjottavana kuin vaivoja, vaaroja, nälkää ja janoa ja taisteluita — ei mitään turvapaikkaa, ei mitään lepoa; puutetta vain. Joka ei tahdo tyytyä siihen, jääköön tänne; sillä Rooman portit kerran jätettyämme on yksikin askel tänne päin varma kuolema. Joka rakastaa Italiaa, seuratkoon minua!
Kolmetuhatta sotilasta liittyi heti Garibaldin joukkoihin.
* * *
Italian kansallissankari Garibaldi päätti rakentaa uuden talon ja kutsui sitä varten muurarin Napolista. Mutta työn ollessa tekeillä ei Garibaldi, nähdessään toisten olevan täydessä puuhassa, malttanut olla jouten, vaan ryhtyi muuraamaan muurarin suureksi mieliharmiksi. Tämä ei voinut olla huomauttamatta:
— Parasta olisi, että kenraali tekisi vain omaa työtään, täällä Te olette vain meidän tiellämme.
Garibaldi vastasi siihen alakuloisena:
— Ystäväni, minä huomaan, että on paljon vaikeampi rakentaa taloja kuin ohjata isänmaan kohtaloita.