Ruotsin kuninkaan Oskar I:n puheilla oli kerran taalalainen talonpoikaislähetystö, joka oli tullut pyytämään verojen huojennusta. Lempeydestään ja hyvyydestään tunnettu kuningas otti yksinkertaiset maalaiset sangen suosiollisesti vastaan puhellen kauan heidän kanssaan.
— Sanotaan, että te sinuttelette jokaista, jota puhuttelette. Onko se totta? — kysyi kuningas lähetystön johtajalta.
— On, Majesteetti, sellainen on tapa meillä, vastasi puhuteltu — mutta sinun suhteesi teemme poikkeuksen!
* * *
Italian kansa jumaloi kansallissankariaan Garibaldia, eivätkä sotajoukot mielellään tahtoneet ryhtyä taistelemaan hänen väkeään vastaan.
Napolin valloituksen jälkeen sulkeutui Napolin kuningas valiojoukkoineen linnoitukseen ja ilmoitti, että he mieluummin kuolevat viimeiseen mieheen kuin avaavat portit.
Silloin ratsasti Garibaldi yksin valkoisen hevosensa selässä porttien edustalle ja huusi valleilla tykkien ääressä seisoville sotureille:
— Ellei tämä linnoitus antaudu, on kansallisuuden asia mennyttä! Minä en enää tahdo vuodattaa omien veljieni verta! Ampukaa minut, se on parempi!
Vastaukseksi kajahti huuto:
— Eläköön Garibaldi!