Helvi (tirkistelee koriin): Mutta sehän on samaliaista nauhaa kuin te saitte kokouksessa!
Jussi (tulee lähemmäksi): Niin on, ihan samaliaista. Mistä sinä olet saanut sitä?
Tyttö: Minun äitini kutoo sitä, ja minä myyn sitä 5:lla pennillä tällaisen palasen (näyttää), sillä äitini tahtoisi mielellään kaikkein poikain ja tyttöjen kantavan sininauhaa.
Olli: Minkätähden?
Tyttö: Katsokaas, sininauhahan on raittiusmerkki ja äiti tahtoisi, että jok’ainoa poika ja tyttö olisi juomatta väkijuomia.
Kalervo: Miksi hän sitä niin mielellänsä toivoisi?
Tyttö: jos tahdotte kuulla, kerron teille pienen kertomuksen, jonka äitini pyysi teille kertomaan.
Pojat ja tytöt; Kerro, kerro!
Jussi: Kerro pois vaan äläkä ujostele.
Tyttö: Oli kerran pieni poika. Hän oli kovin hyvä ja iloinen. Usein otti hänen äitinsä hänet syliinsä, painoi häntä rintaansa vastaan ja rukoili: Hyvä jumala, anna pojastani tulla hyvä ihminen! Älä anna hänen eksyä maailman harhateille! — Ja poika kasvoi ja joutui toiseen kaupunkiin kouluun. Siellä hän sai huonoja tovereita. He houkuttelivat hänet juomaan viiniä ja muita väkijuomia. Ensin hän teki sen leikillä. Ei se ole vaarallista, kun ei vaan juo paljoa, sanoivat toverit. — Mutta ennenkuin hän tiesikään, kuinka kaikki kävi, alkoi hän juoda yhä enemmän ja enemmän. Vihdoin hänet karkotettiin koulusta. Oi, kuinka hänen äitinsä itki! Niin monta, monta kyyneltä, hän vuodatti. Mutta ei mistään ollut apua, Eräänä päivänä poika katosi kotoa. Hän oli lähtenyt ulkomaalaisella laivalla merelle. Vuoden kuluttua saapui tieto hänen kuolemastansa. Hän oli käynyt maissa ja oli ollut päihtynyt. Kun hänen piti nousta laivaan, putosi hän portailta ja hukkui. Mutta laivan kapteeni kirjoitti kotiin hänen äidilleen: "Väkijuomat turmelivat hänen nuoren elämänsä."