(Lapset istuvat hiljaa ja vakavina.)
Elsa: Kuka se poika oli?
Tyttö: Hän oli minun äitini poika ja minun iso veljeni. Ja sentähden äiti nyt tahtoo, että kaikki lapset kantaisivat raittiusmerkkiä, sininauhaa, ja siksi minä, minne tulenkin, kerron pienen, surullisen kertomukseni.
Maija: Näetkö nyt, Kalervo, taas esimerkin siitä, kuinka väkijuomat saattavat pahaa aikaan?
Jussi: Kantakaamme kaikki, kaikki sininauhaa, itsemme tähden, toistemme tähden ja isänmaamme tähden!
Olli: Minä ostan sininauhan. (Kiinnittää sen rintaansa.)
Kalervo: Anna minullekin!
Maija: Sininauha, olet aina oleva minun merkkini!
Helvi: Ehkä se on hyvä olemassa, anna tänne vaani (Lapset kiinnittävät merkit rintaansa.)
Joonas (kumartaa): Ehkä minäkin saan nauhan, niin lupaan, etten enää juo viiniä ravintoloissa. Kiitos! (Kiinnittää nauhan.) jos joku tarjoo, niin näytän tätä ja sanon: Kiitos kaunis! Joonas Jussilainen ei olekaan mikään juomari.