(Kaikki nousevat ja menevät hyppien ja tanssien pöydän luo.)
Kaikki lapset: Voi kuinka ne tulevat maistumaan!
Vilhelm: Me juomme sedän maljan (nostaa lasinsa). Onhan sanottu, ettei raittiusihmisten sopisi juoda maljoja, mutta tämä kun nyt on vaan pomrilia, lienee se sallittua.
Aliina: Eläköön setä!
Linda: Eläkööt omenat!
Kaikki (nauraen): Linda huutaa eläköötä omenille!
Setä: Hän on oikeassa. Kiitos maljasta! Nyt otamme lasimme ja menemme takaisin pöytäämme.
(Kaikki ottavat lasinsa ja istuutuvat jälleen pöydän ympäri.)
Setä: Kas niin. "Nyt se alkaa", sanoi muinoinen karhunnäyttäjä.
Annammepa Vilhelmin ensiksi tehdä selkoa tulevaisuudensuunnitelmistaan.
Hän on vanhin. Nouse seisomaan, herra ylioppilaskokelas, ja pidä
esitelmäsi!
Vilhelm (nousee ja asettuu pöydän taa toisten keskeen kasvot yleisöön päin): Arvoisat läsnäolijat, naiset ja herrat! Minä olen niiden neljän viikon aikana, jonka setämme, herra merikapteeni Wägfelt, antoi meille miettimisajaksi, ratkaissut tulevan kohtaloni. Minä aijon tulla sanomalehden toimittajaksi.