Kaikki (paitsi setä): Hyi sentään! Sanomalehtineekeri!
Jalo: ja sitten sinä alat puhua perättömiä niinkuin kaikki muutkin sanomalehtimiehet.
Dagmar: ja sitten sinä kirjotat hävyttömyyksiä kaikista niistä, jotka eivät ajattele samoin kuin sinä.
Elias: Ja kun sinä itse oikein tukevasti olet pannut kokoon valheita asioista ja ihmisistä, ja kun he koettavat puolustautua, niin sinä pistät kaiken, mitä he kirjottavat, paperikoriin.
Linda: Aijotko sinä myöskin kertoa murhista ja tappeluista ja muista huonoista asioista, joista mamma sanoi sanomalehtien eniten elävän.
Setä: Niinkuin kuulet, ei sinun tulevalla ammatillasi ole suurta kannatusta serkkujen joukossa.
Vilhelm: Onko minulla nyt puheenvuoro?
Toiset: jatka vaan!
Vilhelm: Ensin pyydän saada, sedän toivomuksen mukaan, esittää perustelut siihen, miksi valitsen tämän alan. Meidän tulisi kaikkien koettaa tehdä maailma entistään paremmaksi, eikö niin?
Setä: Tietysti, ja siksi meidän tulee alkaa työskentely omassa itsessämme, sillä jos emme ole itse hyviä, emme kykene maailmaa parantamaan.