III.
VUOROKESKUSTELUJA JA LEIKKEJÄ
Lempikertomus.
Opettaja: (Lapset istuvat puoliympyrässä, puhuessaan nousee kukin seisoalleen.)
Kuink’ aika rientää! Viisikymmentä
Ja kaksi viikkoa on, luulen mä,
Kun ensikerran täällä yhdyimme —
Se onhan vuosi, niinkuin huomaatte.
Mi aika onnekas se ollut on!
Mi kertomusten sarja verraton
Niin meitä innostutti, lämmitti,
Ett' enemmän vaan kukin halusi!
Me näimme poikia ja tyttöjä
Ja sotilaita urhomieliä
Ja kuninkaita, jotka hurskaina
Sotien seisoi Herran puolella,
Ja niitä, jotka syntiin lankesi,
Kun kiusaukset heitä kohtasi.
Nyt kertokaatte mulle, lapseni,
Mi enin näistä teitä miellytti! —
Sa oikealla siellä, alappas!
1:nen poika.
Minusta kertoelma kaunihin
On paimenpojan, josta kuningas
Jumalan kansan tuli sittemmin.
Hän rohkeana saapui linkoineen
Ja voitti jättiläisen röyhkeän.
Sen opetuksen muistan ylevän,
Min painoitte te meille sydämmeen.
Opettaja.
No, hyvä, kerro!
1:nen poika.