Vilhelm: Odotahan, setä, kun sanomalehteni alkaa ilmestyä, silloin saamme nähdä, miten väkijuomakauppoja moititaan ja miten niiden omistajain korvat kuumenevat.
Elias: Setä, historiassa olemme spartalaisten ja persialaisten välisessä sodassa lukeneet Efialtes petturista, joka johdatti viholliset takaapäin maanmiestensä kimppuun, ja minun mielestäni Efialtes on suurin raukka, mistä olen milloinkaan kuullut puhuttavan. Ajattele, että me olemme spartalaisia, ja väkijuomat ovat meidän persialaisiamme s. o. pahin vihollisemme. Ja jos minä milloinkaan maistan väkijuomia, niin saat sinä kutsua minua Efialteeksi, missä ikänä minut tapaat, ja se on häpeällisin nimi, mitä voit antaa minulle.
Aliina: Ole rauhassa, setä, ei milloinkaan tule tippaakaan alkoholia tämän tohtorin pöydälle; minä en aijo antaa väkijuomia sairaille lääkkeenä, sillä nyt ollaan monissa paikoin ulkomailla ruvettu perustamaan alkoholittomia parantoloita ja niissä tulevat potilaat paljon paremmin terveiksi, kuin sellaisissa, joissa alkoholia annetaan. Ellei kukaan toinen ole ennättänyt ennen minua, niin perustan minä alkoholittoman sairashuoneen.
Linda: Minun maakartanossani ei koskaan tule olemaan noita ilkeitä juomia.
Setä: Mutta ajatteleppas, jos miehesi tahtoisi silloin tällöin lasin olutta?
Linda: Minä en koskaan ota sellaista, joka ei ole raittiusihminen. Hänen on täytynyt kuulua S.O.N.R:oon. — Setä, en koskaan aijo edes katsoa poikaan, joka ei ole raittiusmies.
Setä: Luulen, etten tarvitse peljätä teidän häpäisevän raittiusasiaa. Oikeastaan olen iloinen niistä urista, jotka olette valinneet. Pääasia on, että teistä itsestänne tulee kunnon miehiä ja naisia; yhdentekevää on sitten, minkä aseman elämässä saavutamme. Kelpo kansakoulunopettaja voi saada aikaan enemmän hyvää kuin huono kuvernööri. Nyt juodaan pomrililasimme pohjaan sydämellisesti toivoen, että te käyttäisitte voimanne Jumalan kunniaksi ja isänmaan hyväksi ja onneksi.
Eläköön raittius ja Suomii
Kaikki: Eläköön Suomi ja raittius!
(Esirippu lasketaan.)