Tellervo (iloisesti): Hanna on aina Neiti Neuvonen — niinhän me teemmekin.
Inkeri: Ajatelkaa kuinka iloiseksi nuo köyhät lapsiraukat tulevat saadessaan pakettimme. (Painaen kutomaansa villalakkia poskeaan vasten.) Minun lakkini ainakin tuntuu niin lämpimältä.
Tyyni: Tahtoisin niin kernaasti nähdä pienet holhokkimme Lapinmaassa!
Tellervo: Voi, niin minäkin; mutta nyt pudotin viime tingassa silmän lapasessani ja siitä kohdasta varmaan pääsee tuuli tunkemaan.
Hanna (näyttäen valmista kaulaliinaa, laulaa):
Hei, tyttöset, liinani valmis jo on — Sen saakohon poikanen pien’ peloton! Kun tunturin juurilla tuiskuelee — Mun liinani pienoista lämmittelee!
(Sävel: "Me kainoja, pieniä, heikkoja vaan!")
Tellervo (koettaen lapasia käteensä, laulaa):
On lahjani pieni, vaan lämmin se lie. — Sä Tellervon terveiset Lappikin vie! Sun saakohon tyttönen pien', viluinen, Sä suojele sormia hentoja sen! —
Tyyni (laulaa käärien kokoon kutomansa sukat):