Kun kouluhun kuljet ja tietä ei näy, Vaan jäätävä viima sun vieressäs käy, Sua sukkani, lapsonen, lämmittäköön Ja pakkasen kauaksi karkottakoon!
Inkeri (asettaa lakin päähänsä ja laulaa tanssien ympäri huonetta):
Kun kiiltävi inarinjärveilä jää, Ei poikasen pienoisen palele pää! —
Hän poronsa pulkassa nauravi vaan, Ei tunne nyt tuulta, ei pakkastakaan.
Hanna: Mistä nyt saisimme pahvilaatikon, että voisimme asettaa tavarat sinne?
Tellervo (juosten syrjään): Minäpä annan sen laatikon, jossa nukkeni matkusti luokseni jouluiltana. (Tuo laatikon.)
Tyyni (ottaen sen vastaan): Alle asetamme Hannan kaulaliinan, sitten tulee Tellervon lapaset ja minun sukkani. Kaikkein päätie pannaan Inkerin lakki. Katsokaa, kuinka se näyttää muhkealta!
(Kaikki tytöt katselevat laatikkoa).
Inkeri (antaen mustepullon ja kynän): Tietysti kirjoitamme heille myös pienen kirjeen.
Hanna: Luulenpa ettemme ehdi enää — juna lähtee kohta — lähetetään vaan terveisiä ja kirjoitetaan nimemme.
Inkeri (antaa kynän Hannalle): No, ryhdy työhön, Hanna!