En tiedä, kuink’ on laita asian,
Mut muiden niin mä kuulin kertovan
Ja luulin huomanneeni itsekin,
Ett’ tieto vie vain suuriin luuloihin.
Liisa:
Ei kulkupuheisiin sais aina luottaa,
Sokea usko erheitä vain tuottaa.
Ken kokenut on, parhaiten sen tietää;
Tää seikka kyllä huomiota sietää.
(Hetken mietittyään)
Jo käsittää mä alan: missä kunto
On Herran pelko, velvollisuuden tunto,
Niin siellä ylpeys ei sijaa saa.
ja koska uusi, valistunut aika
Nyt vaatii oppia ja tiedon taikaa,
Niin edistyksen tietä kulkekaa!
Ja tämä nyt on päätökseni vakaa,
Ja kaikille sen teille täysin takaan:
Myös meidän lapset tulee opistoon.
Esirippu alas.
Paimenessa.
Henkilöt: Maija, Katri, Olavi, Erkki — paimenia. Sinipiikoja ja metsänväkeä.
Näyttämö kuvaa ahoa, jonka ympärillä kasvaa metsää. Lapset istuvat syöden illallista eväskonteistaan.
Maija: Millainen nälkä sinulla onkaan, Erkki, kun ei se näy ruokaakaan tottelevan.