Metsä on suuri ja synkkä ja kolkko,
Kannot ja pensahat peljättää.
Yksin ja heikkona laulamme vaan,
Äänemme kauas ei kuulukkaan!
(Lapset nukkuvat.)
TOINEN KUVAELMA.
(Edelliset. Tontut hiipivät näyttämölle toinen toisensa jälkeen.)
Pukki (hiljaa): Lippo!
Hippi (viitaten kädellään): Teppo!
Lippo: Nyt he vaikenivat!
Teppo: Minä luulen, että he ovat nukkuneet!
Pukki ja Hippi: Menkäämme katsomaan heitä!
Pikku (hiipii muiden edellä ja katselee Lauria ja Liisaa): Hiljaa, hiljaa! He nukkuvat toden totta. Silmät ovat painuneet kiinni ja hengitys on syvä ja tasainen. — Siinä ovat Lauri ja Liisa kaukaa torpasta.