Lauri: Mitä sitten?
Liisa: Jotakin syötävää; leivänpalanen taikka korpunmureno?
Lauri: Ei minulla ole mitään. Minun on itsenikin hirveä nälkä. Jospa tuolla kukkulan luona kasvaisi marjoja!
Liisa (huolestuneena): Ei, älä lähde luotani, älä jätä minua!
Lauri: Janokin minun on.
Liisa: Niin minunkin. Miksi lähdimmekin niin kauaksi kotoa…
Lauri: Kyllä siinä tyhmästi teimme.
(Lapset painautuvat lähemmäksi toisiaan, Liisa laskee Laurin polvelle kätensä, johon Lauri tarttuu.)
Lauri ja Liisa laulavat: (sävel "Kukkuu kukkuu".)
Metsähän synkkään eksyneet oomme.
Ilta jo meidät kiinni saa —
Ei näy tietä, potkua,
Joka meidät johtaisi kotia.