Liisa: En jaksa enää… Olen niin väsynyt.
Lauri: Niin olen minäkin…
Liisa: Istukaamme jonnekin…
Lauri: On jo niin myöhäistä…
Liisa: Mutta minä en jaksa enää, jalkojanikin särkee.
Lauri: Meidän kai täytyy sitten levähtää.
Liisa: Ainoastaan pieni hetkinen. Katso, tuossa koivun alla on hyvä paikka! (Menevät koivun luo ja Liisa on istumaisillaan kivelle.)
Lauri: Ei, istu sinä, Liisa, tuohon mättäälle, siinä sinun on parempi; minä istun kivelle.
(He istuutuvat. Puitten välistä kurkistelee tonttuja, jotka uteliaina katselevat lapsia.)
Liisa: Lauri! Eikö sinulla ole mitään taskuissasi?