Pukki: Sinusta koituu vielä kunnon mies, joulu on sovinnon ja hyvien päätöksien juhla. Katso, kuinka kuusen kynttilät tuikkivat kirkkaasti ikäänkuin tahtoen rohkaista sinua vast'edes olemaan hyvä. Joka avomielisesti pahat tekonsa tunnustaa, hän saa täydellä sydämellä ottaa osaa jouluiloon. Iloitse siis, poikaseni, meidän kanssamme. Jouluilo, kuusi, makeiset — kaikki on myös sinua varten. — Tämä on ollut ihmeellinen jouluilta. Luulen, että pienet ystäväni sen kauan muistavat. Vakavuus ja ilo ovat käyneet käsi kädessä. Mutta kuusen ympäri piiriä pyörimään joka mies — sitten Nisse ja Nasse saavat jakaa kullekin käärönsä. (Kaikki käyvät piiriin kuusen ympärille ja laulavat, sävel: "Me kainoja, pieniä, heikkoja vaan":)
Oi, laulaos lapsi, kun laulaa sä saat —
Nyt lumi se peittävi metsät ja maat -—
Vaan yö kun on kylmin ja pisin, niin tuo
Se armahan joulun taas pienoisten luo.
ja kuusi on kaunis ja kirkas — ja vie
Se aatteemme tähtiin — ei suruja lie.
Oi, kaunis on lapsuus ja jouluinen yö —
Ja kohta se alkaa se elämän työ!
(Esirippu.)
Laurin ja Liisan seikkailut.
Yksinäytöksinen satunäyteimä leikkineen ja lauluineen.
Henkilöt: Lauri, torpanpoika, 9 vuotias. Liisa, hänen sisarensa, 7 vuotias. Päivänsilmä, saloseudun hyvä hengetär. Pikku, Lippo, Teppo, Tippi, Pukki, Hippi y.m. tonttuja. Vähintäin kaksi noitaa.
ENSIMÄINEN KUVAELMA.
Metsä, muutamia kiviä, joilla lapset voivat istua.
(Lauri ja Liisa tulevat oikealta. Lauri kulkee edellä ja pitää Liisaa kädestä.)