Mummo: Hyvää päivää! Olisikohan pikku neideillä antaa lanttia. Olen ollut kauvan sairaana enkä jaksa vielä tehdä työtä.
Aina: Mummo raukka! (Antaa hänelle rahan.)
Toini (antaa myös): Kuinka olette niin köyhäksi tullut, mummo kulta?
Mummo: Oh, se on pitkä juttu ja surullinen! — Väkijuomat ovat sen saaneet aikaan.
Aina: Kuulehan, Toini!
Toini: Kyllä kuulen, vaan en käsitä.
Aina (tarjoaa tuolia): Istukaa hyvä mummo, ja kertokaa meille kaikki.
Mummo (istuutuu): No, jos tahdotte, mutta ei se ole mikään hauska kertomus.
Hohho! — Kun menin naimisiin Juhon kanssa, muutimme pieneen, siistiin ja kauniiseen kotiin. Olimme kovin onnelliset. Juho oli hyvä ja ahkera mies. Hän ei koskaan mennyt kapakkaan kuten moni muu työmies. Meillä oli myös pieni, Sulonen ja kiltti poika — kotimme oli kuin paratiisi, mutta sitten sinne tuli käärme.
Aina: Käärme? Mitä sillä tarkoitatte?