Anni: Me tahdomme olla uskolliset myöskin kodillemme. Me varjelemme sitä kaikin voimin, jotta eivät väkijuomat, jotka jo ovat syösseet niin monta kotia onnettomuuteen, koskaan pääse sinne. Jussi: Ja sitten me tahdomme olla uskolliset myöskin Toivon Liitolle. Älköön kukaan, ei yksikään meistä, sitä pettäkö!
Olli: Siihen minäkin tahtoisin kuulua! Mutta emmekö me rupea nyt lukemaan?
Harjaaja-Joonas (tulee sisään kantaen harjoja ja kenkävoidetta, nenä ja sormet vähän mustina): Hyvää iltaa, hyvää iltaa! Täällähän on koko joukko tyttöjä ja poikia. Hauska nähdä teitä! (Kovalla äänellä.) Tahdotteko saada saappaanne, kenkänne ja pieksunne kiiltäviksi? Yhdessä minuutissa saan minä ne kiiltäviksi, jotta ne paistavat kuin aurinko. Se maksaa vaan 10 penniä, mutta tingitään 5:een penniin.
Elsa: Kuka sinä olet?
Joonas: Senpä kohta sanon (laulaa säveleellä: "Mun isän oli sotilas!")
Mua Joonaseksi kutsutaan,
Mä harjaan päivät, yöt,
Hopeeta, kultaa taskuihin,
Mull’ tuottaa harjuutyöt,
Ja jos sä syksyn teillä saat,
Sun kenkihisi savet, maat,
Niin kohta harjoin, voitehin
Ne puhtaiksi mä saan!
Mä läsnä olin, muistan sen,
Äitini rakkakin.
Vaan hellyyttä mä tuta en
Oo saanut sittemmin
Kuin kuolo hänet hautaan vei
Ja turvaa mulia ollut ei.
Ja nyt mä kuljen yksin vain
Ja laulan lauluain.
Maija: Joonas-rukka! Ei sinulla tunnu olevan hauskaa, vaikka osaatkin laulaa! Minusta tuntuu, kuin sinä yhtä mielelläsi tahtoisit itkeä.
Kalervo: Onko sinun äitisi todellakin kuollut?
Joonas (pyyhkäsee kädellään silmiään): Kyllä hän on kuollut, ja välistä tällä paikoin niin kummallisesti polttaa kun ajattelen häntä (hän vie käden rinnalleen).