Hänen lukutoverinsa, joista toinen oli kahta, toinen neljää vuotta nuorempi häntä, iloitsivat hänen edistymisistään ja kohtelivat häntä enemmän toverinansa kuin turvattina. Jos tämän saattaa pitää osaksi lasten luontoperäisen hyväsydämmisyyden seurauksena, niin olipa myös Fredrikin käytöskin syynä tähän toveruuteen. Edistymisensä eivät häntä saaneet vähääkään kerskailevaksi. Hän koetti olla kaikille mieliin, olematta kumminkaan imartelevainen. Hän oli niin kiitollinen ja niin huolellisesti koetti välttää jokaista uutta avun-osoitetta, että olisipa sen täytynyt hävetä, joka olisi muistuttanut häntä hänen alhaisesta asemastaan.
Kun Fredrik tuli yhdeksäntoista vuotta vanhaksi, teki herra Kartmann hänet työnjohtajaksi. Kohtuullinen ja siivo kun hän oli, onnistui hänen, vaikka kävikin paremmasti puettuna kuin toverinsa, kumminkin saada säästetyksi vähän rahaa, joilla hän osti itsellensä kirjoja ja suuretieteellisiä kapineita. Tulevaisuus häntä ei enää tehnyt rauhattomaksi, sillä olihan hänellä nyt apukeinoja, jotka eivät sallineet hänen joutua hätään, kun vaan Jumala antaisi hänen pysyä terveenä.
* * * * *
Kerran, eräänä kesä-iltana, istui Fredrik penkillä eukko Riedlerin huoneen edustalla ja piirusti. Hän teki työtä hyvin uutterasti, päivä kun jo alkoi mennä mailleen ja hän tahtoi alkamansa piirustuksen saada lopetetuksi ennen pimeän tultua.
Hän piirusteli siinä erästä herra Kartmannin tehtaan mutkallisimmista koneista. Äkkiä keskeytyi hän työstään, tuntien jonkun hänen olkansa ylitse kumartuneen hengityksen; — hän katsahti taakseen ja huomasi vieraan, joka tarkasti katseli hänen piirustuksiaan.
— "Missä tehtaassa on tuo kone, jonka kuvaa piirrätte?" kysyi vieras.
— "Herra Kartmannin tehtaassa", vastasi Fredrik.
— "Mitenkäs olette saaneet tilaisuuden piirustella sitä?"
— "Herra Kartmann on sallinut minun oppia yhdessä hänen lastensa kanssa".
— "Teilläpä mahtaa tuossa kääreessä olla piirustuksia suurimmasta osasta tehtaan koneita?"