— "Melkein kaikki, hyvä herra".
— "Olisipa hauska nähdä niitä".
Kohteliaisuudella näytti nyt Fredrik vieraalle piirustuksensa.
— "Mutta enhän näe tässä piirustusta tuosta suuresta koneesta, jonka herra Kartmann kaksi kuukautta sitten tuotti Englannista;" — arveli vieras, sittenkuin oli tarkasti katsellut kaikki piirustukset.
— "Sitä konetta piirustamaan ryhdymme vasta ylihuomenna".
— "Kuulkaas, ystäväiseni! Voisittekohan toimittaa minulle kopian näistä piirustuksista?"
— "Minulla ei ole tosin paljoa liika aikaa, vaan jos se on teille mieliin, niin koetan ne teille kopioida".
— "Erittäinkin haluaisin saada piirustuksen tuosta uudesta koneesta, josta jo mainitsin. Mutta aika kun on tärkeätä, niin tahdon teille työnne palkita. Ottakaa nämä nyt etukäteen", jatkoi vieras, pistäen kolme kultarahaa Fredrikin kouraan; — "jäljestäpäin sovimme sitten suuremmasta palkinnosta".
Tämä kulta pani Fredrikin vapisemaan ja herätti hänessä samalla suuttumusta. Ei suinkaan hänelle noista piirustuksista muutoin niin suurta hintaa tarjottaisi, ellei toivottaisi saatavan niistä jotakin hyötyä. Epäilemättä aiottiin näitä piirustuksia käyttää jonkun toisen tehtaan koneiden parantamiseksi, ja täten tuottaa herra Kartmannille tappiota, ehkäpä saattaa hänet perikatoonkin. Poika parka vapisi, ajatellessaan, kuinka suuren onnettomuuden hän varomattomuutensa kautta oli saattaa matkaan. Kiiruusti kokosi hän varustuksensa ja kääräsi ne yhteen.
Vieras katseli häntä kummastuneena ja tarjosi hänelle toista kolme kultarahaa.