Kuinka viina vietteleepi,
Emännänkin eksyttääpi!
Kuinka se on kumma nähä,
Että katsoa kamala
Vaimon päälle päihtynehen!
Koti sen kolkolta näkyypi,
Asunnotkin arvoiselta,
Siivotoinn' on siihen vielä,
Sekä muutoin mustat kaikki.
Halu haikia palaapi
Viinan luona viipymähän,
Kesken ruoan keittämisen
Meneepi mielitekoonsa
Kaapistansa katsomahan,
Ottaa sieltä oiva ryypyn,
Kannustansa kallistaapi.
Kaatuu kohta kammariinsa,
Kellariinsa kellistyypi.
Mitä tästä mies sanoopi
Kun onpi vaimo kumossa,
Talon vanhin vaipununna?
Löytää lapsen lattialta,
Joka itkeepi isosti,
Eikä äiti ääntä kuule.
Ei saa iltaista isäntä,
Perhe piinoa pitääpi,
Väki nälkeä näkeepi,
Kun on keitto kesken jäänyt,
Kesken karja katsomatta,
Kantamatta karjan veetkin,
Talon työt takaperässä,
Riihen uuni riitynynnä,
Saunan uuni sammununna.
Mies sitte mielipahoissa
Menee viimein vihta käessä
Kylähänkin kylpemähän.
Kuinka viina vietteleepi
Parahankin palkollisen!
Vaikka mies on mieluhinen
Muitten siivojen seassa,
Tasaistenkin tanterella,
Vaikk' on kaunis kasvannolta,
Kaunis kaikkien seassa,
Vaan kun viina vietteleepi,
Saapi viina vietellyksi,
Niin on reikä rengilläkin,
Suuparka palkollisella,
Johon palkkansa paneepi,
Ansionsa ammuntaapi,
Jota ei tuki tuhannet,
Salpa'a sataiset markat.
Meneepi turkki tukoksi,
Vielä verkavaattehetkin,
Menee killingit sisälle,
Kulkee kuusimarkkaisetkin,
Tolpat toisensa perässä,
Loutunsa lopetteleepi.
Tuonne raukka saa rahansa,
Tuonne kylvääpi kylälle,
Povestansa puotteleepi.
Siellä vievät viekkahammat,
Varkahat varastelevat,
Kun miesi kumossa makaa
Alla pöyän pyörryksissä,
Alla penkin pehteleepi.
Kuinka viina vietteleepi
Kehnoimmankin kerjäläisen!
Vaikk' on huono, horjuvainen,
Ett'ei saata sauvan kanssa
Kontata kylän mäkiä.
Käypi kooten konttihinsa
Rukoellen, raukuellen,
Anellen ruoan apua;
Joutuu viimmein viinan luokse,
Käypi kautta karvahien,
Juopi vanhat vaattehensa,
Juopi kehnot kenkänsäkin,
Ainoankin atriansa,
Jyväkouran kontistansa.
Se on vielä sitä pahempi
Kun juovat juhlapäivät,
Pyhäpäivät pyörryksissä,
Silloin koolla konnat kaikki,
Siellä koolla korttimiehet,
Siellä parvi pauhoaapi,
Humalassa huuteleepi.
Toiset torkkuvat unessa,
Toiset käyä toikkaroivat,
Toiset kaatuu kartanolle,
Seinukselle seljällensä.
Siat siellä siirtelevät,
Koirat korvia pesevät,
Sika suuta siivoaapi.
Menee päivä päihyksissä,
Toinen päivä tohmerossa,
Kohmelossa kolmas päivä,
Vielä viikkokin meneepi.
Sitten viimein viikon päästä
Tuleepi konna kotia.
Akka alkaapi sanoa,
Valitella vaimo parka:
"Ei ole puuta puikkoakaan
Eikä päätäkään pärettä,
Eikä einettä väellä.
Hevosilt' on heinät kaikki,
Heinät kaikki karjaltakin."
Tuostakos tora tuleepi,
Tappelu tapahtuneepi!
Veitsen verisen vetääpi,
Puukon hirviän hiasta,
Jolla akkansa ajaapi,
Perehensä peljättääpi,
Akan metsähän ajaapi,
Pellolle pereväkensä.
Kumu kuuluupi kylähän,
Tomu toisehen talohon,
Metsähän iso meteli.
Juomari on häissäkin hävytöin:
Kehtaa se häihinkin tulla,
Kutsumatta kutsuihin,
Kehtaa tulla tupahankin,
Kehtaa eessä kellistellä —
Silmät kohta kannun päälle,
Kusta kuppia näkisi,
Kuka nakkaisi kupilla,
Pikareita pisteleisi.
Kun saapi suuhunsa suloa,
Kevykäistä kielehensä,
Nousee sitten noitumahan
Kihkuvaan kiroväkehen.
Sitten vieähän viluhun,
Pakkasehen paiskatahan,
Annetahan aisan päästä,
Seipähästä selkähänkin.
Kuinka viina hengen viepi,
Surmaa monta Suomen lasta!
Moni kuoleepi kujalle,
Kuolee päälle kuormansakin,
Kuolee reisulla rekeensä.
Kuinka vielä viinapäissä
Moni metsähän meneepi,
Eksyy tieltä entiseltä,
Kun ei jaksa jalka käyä,
Paljo polkea kykene.
Maata matkalle paneepi
Pahan pakkasen käsihin,
Kovan ilman kouristella,
Kussa kuolema tuleepi,
Paha loppu loukahtaapi;
Kuinka vielä viinan tähen
Hukkuu monta humalaista,
Pahoin paatista putoaa,
Venehestä vyörähtääpi,
Moni juokseepi jokehen,
Virtahankin viinapäissä.
Joko laaten laulamasta
Lasken lauluni lopulle,
Kosk' en jaksane jutella,
Enkä yksin ymmärrellä?
Jopa uni uumuttaapi,
Kiinni silmäni sitoopi.
Suuni sulkea pitäisi,
Vaan en saata vaiti olla,
Kun juovat Jumalan viljan,
Syövät syntisten tavalla,
Eivät piä Luojasta lukua,
Varo kaikkivaltiasta,
Eikä estä esivalta.
Eikä kovat kuritukset,
Rangaistukset raskahimmat.
Ei estä vihaiset vitsat,
Eikä jaksa jalkapuutkaan,
Vaikk' on hirmu hirsipuussa,
Julma pölkky pyövelillä.
Jos nyt tahot tarkimmasti
Osata oikein eleä,
Niin viero viinaa esinnä,
Sekä karta karvahia,
Ole viinalle vihainen,
Heitä pois lihan hekuma,
Vältä syntiä syviä,
Tee jo kelpaava katumus,
Armon aikana aloita.
Vihainen Jumalan vitsa
Syöpi syntiset syämmet,
Kaottaa katumattomat,
Viepi piinahan pahahan,
Huolen kanssa helvettihin,
Juoma järvestä pahasta
Tuoahan tulikivinen.
LYSTILLINEN LAULU SUURESTA TUPAKAN PUUTTEESTA.
Tupakast' on kummat tullut,
Äsköhin isot imehet,
Jot'ei ole ennen kuultu
Eikä nähty näitä vielä
Pohjanmaalla poltettaissa.
Minä mielellä pahalla,
Surusuulla surkuttelen,
Puhun tästä puutoksesta,
Ihmettelen itsekseni,
Kun tuli tupakan nälkä,
Savuruoka saamisehen,
Ett'ei ole ollenkana
Mitä piippuhun panisi,
Mistä saisivat savua
Miehet heikot henkehensä,
Kosk' on tyhjä kukkarossa,
Ett' on tyhjä tynnyrissä,
Ett' on laastu laarin pohjat,
Viel' on laastu lattiatkin.
Ei ole saatuna Savosta,
Kuletettu Kuopiosta,
Eikä veetty Viipurista,
Eikä ole ostamalla
Sitä saatu Oulustana,
Eikä Raahesta rahalla.
Kävi kaikki kallihiksi,
Tuli tyhjä tyyrihiksi,
Tolpan maksoi massin täysi,
Kiilingin piipun sisusta.