Moni tirskuu tieoistansa,
Moni lausuu lauluistansa;
Min' en tirsku tieoistani,
Enkä lausu lauluistani:
Minun lapsen laihat laulut,
Vähät untelon urohon.
Kyllä niit' on tietäjiä,
Joka laineh laulajia,
Vaan ei varsin tietäjiä,
Eikä tarkoin laulajia
Laula järvestä jänistä,
Hankiloita hongikoista.
Tieän pikkuisen minäki,
Tieän on tiaisen synnyn,
Koprin otsalla olian.
Rutta raiasta putosi,
Utelva pahasta puusta,
Kanarvasta kaunis kukka,
Heinä heitti helpehensä:
Se sirahti siivillehen.
VÄHÄLLÄ TALOKSI PÄÄSNYT.
Kulki kuuluisa kuningas,
Vaelti vakainen herra,
Tuolta tengat tielle tippui,
Hopeat hevon jälille.
Minä tuolta tengan löysin,
Löysin tengan, löysin toisen;
Tengoilla orihin ostin,
Orihilla tamman vaihoin.
Tammalla taloksi pääsin,
Tammalla vaot vakosin,
Sirottelin siemeniä,
Kylvin kymmenen jyveä
Yhen kannon ympärille,
Siitä sain sata kekoa.
Tuhat riihtä tuullattelin,
Siitä sirkkuset sikerti,
Siitä varpuset varasti,
Leppälinnut leiletteli.
Kun puin riihen ensimmäisen,
Sainpa otria ololta,
Purnun puituja jyviä,
Otrista panin oluen,
Viinan keitin kekrikseni,
Sitt' oli juoa joulunakin,
Loppiaisna lollottoa,
Siitä lauloin laskiaisna,
Viel' oli päässä pääsiäisnä.
Kesä keikahti etehen,
Tamman tallista kuletin,
Ulos talvitanterilta,
Päivän liikkui liinaharja,
Heilui hempeä hevoinen.
Tuli siitä toinen päivä,
Tuli karhu, tappoi tamman,
Liinaharjan liettehellen;
Tuli joukko juomareita,
Parvi rosvoja pahoja,
Viinan juoa viilettivät,
Tyhjentivät tynnörini;
Hiisi hiiriä kuletti,
Tuhansia tuppaeli
Oluttani ottamahan,
Kaljoani kantamahan.
Tuli tauti, tappoi vaimon,
Tuli poltti kartanoni,
Entiset elot hävitti,
Minun jätti yksinäni
Paljahille paioilleni,
Niinkuin linnun lentämähän,
Varpusen nujertamahan,
Eli kuivan kuusen oksan,
Tahi poltetun petäjän,
Kylänmaita kyntämähän,
Rahakkaillen raatamahan.
SURULAULU 1850 VUODEN KIELLOSTA.
Ei ole vielä lintu raukat
Mitannunna mieltään
Pitämähän pienempänä
Liian suurta kieltään.
Eikö liene asetusta
Ensinkänä tienneet,
Kun on aina rallatusta
Ennellähän pienneet.
Vaan jos vanhat pitkäparrat
Rähinänne kuulee,
Niin he meitä laulamahan
Opettavan luulee.
Sitten teidän rähinänne
Pian kohta puuttuu;
Kaikki koirankuonolaiset
Meidän päälle suuttuu.
Minä neuvon lempeästi
Asetusten mukaan:
Nyt ei ole laulannolle
Julkinaista lupaa.
Minun raukan laulantoni
Esivalta kielti,
Koska minä iloisesti
Joutohetket vietin.